Vanhaa suolaa II
Pujahdin makuuhuoneeseen, ja kaivoin kaapistani mukavimmat töihin kelpaavat vaatteet, jotka omistin. Tänään en kävelisi koroilla, sillä tuskin pysyin pystyssä polvien notkuessa aivan muista syistä. Peterin kosketus oli jättänyt iholleni kuumana hehkuvia viivoja. Pelkäsin niiden näkyvän kaikkien vaatteiden läpi, vaikka yritin järkeillä, että ulkoisesti mikään ei ollut muuttunut. Sisäinen maailmani oli kuitenkin kiepsahtanut täysin ympäri. Palasin keittiöön täyttämään termosmukini kahvilla, ja Peter hivuttautui taakseni, nuuhki kaulaani. Hetken vain seisoimme paikallaan toisiamme vasten, hetken tunsin omituista varmuutta siitä, että kaikki on hyvin. Lopulta, hieman vastentahtoisesti työnsin Peterin kauemmas, ja ruokin kissan. Sanoin olevani valmis lähtemään. Kävelimme kirpeän aurinkoisessa aamussa puhumatta mitään, ja kuulin maailman äänet ympäriltäni aiempaa selvempinä. Ratikka oli jo täynnä, kun nousimme kyytiin, ja täyttyi muutaman pysäkin aikana äärimmilleen. Peter nojasi minuun, ja